Rakas sosiaalityöntekijä.
Kiitos sinulle, että olet. Kiitos, että luet tätä juuri tänään.
Sosiaalityön ytimessä on hahmottaa ihmisten ja ihmisyhteisöjen kompleksisia vuorovaikutussuhteita suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Sosiaalityön ytimessä on tunnistaa ja muuttaa pahoinvointia ja syrjäytymistä tuottavia ja yhteiskuntarauhaa uhkaavia rakenteita. Sen ytimessä on tunnistaa muutoksen mahdollisuus, oikea-aikaisuus ja muutokseen juuri sillä hetkellä tarvittavat toimenpiteet.
Sosiaalityö on siis ytimeltään erityisasiantuntijuuteen perustuvaa arviota, ja avun ja tuen toteuttamista tähän arvioon perustuen.
Sosiaalityössä valta, vastuu ja vaikuttavuus nivoutuvat saumattomasti yhteen. Mitään näistä ei voida poistaa murentamatta koko sosiaalityön ydintä.
Nyt lausuntokierrokselle etenevä sosiaalihuoltoon ja lastensuojelulakiin kohdistuva muutosesitys vilisee seuraavanlaisia ilmaisuja:
“Asiakasprosessin keventäminen”, “tarpeettoman yksityiskohtaisen sääntelyn purkaminen”, “sääntelyn yksinkertaistaminen”, “palveluprosessien selkeyttäminen” ja “palvelujen järjestäminen nykyistä joustavammin”.
Kun ilmaisuja tarkastelee yhdessä, niiden yhteinen logiikka tulee näkyväksi. Nyt esitetyt muutokset eivät ole teknisiä. Ne ovat vallansiirtoa sosiaalityön erityisasiantuntijuudelta hyvinvointialueiden kustannustehokkuuteen perustuvalle järjestelmälle.
Tällä on väistämättä seurauksia paitsi sosiaalityölle myös sosiaalityöntekijöille. Kun ammatillisen harkinnan tilaa kavennetaan, mutta vastuu ei katoa, syntyy eettinen ristiriita: työntekijä tunnistaa ihmisen tilanteen, mutta ei enää voi toimia sen edellyttämällä tavalla.
Pitkittyessään tällainen ristiriita ei ole vain yksittäisen työntekijän kokemus. Se vaikuttaa työssä jaksamiseen, työolosuhteisiin ja lopulta siihen, kuinka moni sosiaalityöntekijä pystyy jatkamaan tässä vaativassa työssä.
Ajassa, jossa sosiaalityötä ei arvosteta ja jossa sen asemaa ei tunnisteta eikä tunnusteta, sitä tarvitaan kaikkein eniten. Rakenteet, joilla sosiaalityötä pyritään syrjäyttämään, tuottavat ongelmia, jotka ainoastaan sosiaalityöllä voidaan ratkaista.
Kun puolustamme sosiaalityötä, emme puolusta ammattikuntaa. Puolustamme niitä ihmisiä, joilla ei muuten ole yhteiskunnassa ääntä.
Rakas sosiaalityöntekijä. Teet tärkeää työtä, yhtä tärkeimmistä.
On aika sanoa se ääneen.