Vain hetki sitten sosiaalityöntekijä saattoi käytännössä valita työpaikkansa. Pätevistä sosiaalityöntekijöistä kilpailtiin ja työvoimapula toimi huomaamatta myös edunvalvojana: jos palkka, johtaminen tai työolot eivät miellyttäneet, kulman takana odotti seuraava mahdollisuus.
Nyt tilanne on toinen.
Työvoimabarometrissa sosiaalityöntekijät sisältävä ammattiryhmä on siirtynyt työvoimapulasta työvoiman ylitarjontaan. Avoimiin tehtäviin on jopa kymmeniä hakijoita, ja paikkoja on toisaalta auki yhä vähemmän. Sosiaalityöntekijöiden vakansseja lakkautetaan, jätetään täyttämättä ja muutetaan muiden ammattiryhmien tehtäviksi.
Muutos näkyy jo sosiaalityöntekijöiden arjessa. Sosiaalityöntekijäin liittoon on tullut lukuisia yhteydenottoja vaikeutuneesta työllisyystilanteesta, epäselvistä rekrytointiperusteista sekä sosiaalityön vakanssien vähenemisestä. Samaan aikaan lainsäädäntöä uudistetaan tavalla, joka vaikuttaa siihen, mitkä tehtävät jatkossa kuuluvat sosiaalityöntekijälle.
Muutos ei vaikuta vain työpaikkojen määrään, vaan ohjaa sitä, minkälaista sosiaalityöntekijää järjestelmä alkaa suosia.
Sosiaalityö on aina myös sortavien ja eriarvoisuutta tuottavien rakenteiden kritiikkiä.
Sosiaalityöntekijän velvollisuus ei ole suojella organisaatiota, sen taloutta saati johtoa. Sosiaalityöntekijän on kyettävä puolustamaan asiakkaan oikeuksia ja etua myös silloin, kun se on organisaatiolle hankalaa tai kallista.
Sosiaalityön perusetiikka ei jousta, mutta hyvinvointialueet kaipaavat joustoa. Siksi tehtävään valituksi tulee yhä useammin se, joka asiakkaan edun sijaan suostuu ajamaan hyvinvointialueen etua ja tinkimään sosiaalityön keskeisistä periaatteista.
Kun uuden työpaikan saaminen ei enää ole itsestään selvää, organisaation käytäntöjen haastamisesta tulee henkilökohtainen työmarkkinariski.
Palaat nyt lomilta tuttuun työpaikkaasi. Odottaako se sinua vielä ensi syksynä?
Kaisa Huttunen, puheenjohtaja