Sosiaalityöntekijäin liiton tietoon on tullut, että osa hyvinvointialueista ohjeistaa työntekijöitä matkustamaan palkatta ja omalla ajalla.
Sosiaalityötä ohjaavat lait velvoittavat sosiaalityöntekijää tapaamaan asiakasta henkilökohtaisesti sekä esimerkiksi lastensuojelussa valvomaan lapsikohtaisesti sijaishuollon toteutumista. Tehtävät ovat lakisääteisiä eikä niistä voi kieltäytyä. Käytännössä tämä toisinaan tarkoittaa säännöllistä matkustamista eri puolille Suomea.
Työaikalain 4 §:n mukaan työajalla tarkoitetaan aikaa, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työnantajan käytettävissä. Vaikka työaikalain 3 § rajaa normaalin kodin ja työpaikan välisen matkan työajan ulkopuolelle, tilanne on toinen silloin, kun matkustaminen on välttämätön edellytys työn suorittamiselle. EU-tuomioistuimen Tyco-ratkaisussa (C-266/14) sekä Työneuvoston lausunnoissa on linjattu, että liikkuvaa työtä tekevien matkustaminen asiakkaan luo kuuluu työaikaan.
Virkamatkan ja virantoimitusmatkan ero on keskustelussa ratkaiseva. Virantoimitusmatka on työntekijän tavanomaiseen tehtäväkenttään kuuluva matka, joka on välttämätön työtehtävän suorittamiseksi. Tällainen on esimerkiksi sijoitetun lapsen tapaaminen tai sijaishuoltopaikan valvontakäynti riippumatta näiden maantieteellisestä sijainnista. Virkamatka taas on tilapäinen komennus tavanomaisen tehtäväkentän ulkopuolelle, kuten koulutus tai seminaari. Ero on oleellinen, sillä virantoimitusmatkan aika on työaikaa, virkamatkan matkustusaika yleensä ei.
Työnantajat pyrkivät usein kustannussyistä tulkitsemaan myös lakisääteisiin tehtäviin liittyvät matkat virkamatkoiksi, jolloin ne voidaan siirtää työntekijän omalle ajalle ja korvata vain päivärahoilla. Pahimmillaan työnantajan tulkinta tällöin on, että vain perilläoloaika luetaan työtunteihin.
Liikkuvaa työtä tekeviä sosiaalityöntekijöitä ei saa asettaa palkkauksellisesti heikompaan asemaan vain siksi, että heidän työnsä sisältää matkustamista.
Hyvinvointialueiden tulkinnat matkustamiskäytännöistä eivät kestä päivänvaloa. Työaikalain, oikeuskäytännön ja lastensuojelun sosiaalityön lakisääteisten velvoitteiden valossa matkustaminen on oleellinen osa virkatehtävää ja siten työaikaa.