Hoitoa, ei hylkäämistä -kansalaisaloite tähtää päihde- ja riippuvuuspalvelujen vaikuttavuuden parantamiseen sekä hoitoon ja kuntoutukseen pääsyn esteiden purkamiseen. Aloite on ylittänyt 50 000 kannatusilmoituksen rajan ja etenemässä eduskunnan käsittelyyn.
Aloitteen merkitys sosiaalityölle ulottuu päihdehoidon uudistamista laajemmalle. Se nostaa ansiokkaasti esiin palvelujärjestelmän rakenteita, jotka avun tarjoamisen sijaan ylläpitävät kohtuuttomia tilanteita ja muodostuvat avun saamisen esteiksi. Tällaisten rakenteellisten epäkohtien tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen on sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä. Aloitteen erityinen arvo on siinä, että se nostaa asiakkaiden ja läheisten kokemukset uudistamisen lähtökohdaksi.
Aloite tavoittelee merkittävää muutosta hoidon ja kuntoutuksen saatavuuteen, jatkuvuuteen ja vaikuttavuuteen. Sen keskeisiä vaatimuksia ovat hoitoon ja kuntoutukseen pääsyn nopeuttaminen, katkeamattomien palvelupolkujen turvaaminen sekä toipumisen nostaminen riippuvuushoidon keskeiseksi tavoitteeksi. Samalla halutaan varmistaa vaikuttavien, yksilöllisiin tarpeisiin perustuvien hoito- ja kuntoutusmuotojen saatavuus sekä läheisten oman tuen ja hoidon tarpeen tunnistaminen ja siihen vastaaminen. Hoitoon ja kuntoutukseen pääsy ei saa edellyttää asiakkaalta erillistä motivaation todistamista.
Aloitteen alkuperäinen esitys riippuvuushoidon keskittämisestä terveydenhuoltoon herätti perusteltua kritiikkiä. Aloitteen aktiivit tunnistivat kritiikin aiheelliseksi ja alkuperäisen muotoilun tavoitteidensa vastaiseksi. He tunnistivat myös sosiaalityön keskeisen aseman hoidon ja kuntoutuksen kokonaisuudessa ja ottivat yhteyttä Sosiaalityöntekijäin liittoon saadakseen sosiaalityön asiantuntijatiedon osaksi esityksen valmistelua. Yhteisen työskentelyn pohjalta esitystä on täsmennetty kohti asiakkaan tarpeista lähtevää yhden luukun mallia.
Riippuvuus ei kosketa vain yksilöä, vaan muuttaa hänen suhdettaan läheisiin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Sen seuraukset voivat tulla näkyviksi ympäristölle kauan ennen kuin ihminen itse tunnistaa ongelmansa. Sosiaalityön erityinen tietoperusta rakentuu juuri näiden suhteiden ja niiden yhteiskunnallisten ulottuvuuksien ymmärtämiselle. Siksi sosiaalityöllä on keskeinen tehtävä riippuvuuden ja sen seurausten tunnistamisessa.
Yhden luukun periaate tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijuuden ja vastuiden yhteensovittamista asiakkaan tarpeista lähtien, ei vastuun keskittämistä yhdelle ammattialalle. Hallinnolliset rajat tai päätöksenteon viiveet eivät saa estää avun saamista. Avun on järjestyttävä sieltä, mistä ihminen sitä ensimmäiseksi hakee. Asiakaslähtöisyys edellyttää päätösvallan säilymistä asiakkaan tilanteen tuntevalla taholla. Avun ja palvelujen järjestämisestä tulee päättää sen toimivaltaisen viranomaisen, joka tuntee asiakkaan tilanteen ja vastaa hänen yksilöllisen palvelutarpeensa arvioinnista.
Kokemustiedon ja sosiaalityön yhteiskunnallisen asiantuntijuuden yhdistäminen on juuri sitä rakenteellista vaikuttamista, jota palvelujärjestelmän uudistaminen tarvitsee.
Sosiaalityöntekijäin liitto jatkaa yhteistyötä kansalaisaloitteen aktiivien kanssa hoitoon ja kuntoutukseen pääsyn parantamiseksi, asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi ja sosiaalityön asiantuntijuuden vahvistamiseksi uudistuksen valmistelussa.